Liikunnasta

Tuntuu, että aika useelle ihmiselle koululiikunta on ollu yhtä kidutusta ja oon ite yks niistä ihmisistä. Olin aina viimeisten joukossa, kun valittiin joukkueisiin pelaajia. Tuntui, että en osannut mitään vaikka yritin tosissaan. Varsinki ala-asteen pojilta sai välillä sellasta kuittailua osakseen, että en välillä enää jaksanu yrittää. Etenkin pesäpallosta jäi kammo. Sitä en varmaan suostu pelaamaan enään ikinä.. Ala-asteella miulla todettiin rasitus-astma, joka myös varjosti liikunnan "iloa".

Yksi lenkkipoluista

Ylä-asteella liikunta oli vähän ehkä mukavampaa, koska pojat ja tytöt oli eri ryhmissä. Silti en ikinä olis halunnut mitään liikunta-harrastusta. Pikkusisko oli aina meistä urheilullisempi ja harrastiki useemman vuoden lentopalloa.
Uiminen oli ainoa liikunta-muoto josta pidin ja pelasinki vähän aikaa uppopalloa. Uppopallo autto myös astmaan ja pääsemään lääkkeistä eroon. Se kuitenki jäi, koska melkein kaikki muut joukkueen pelaajista oli aikuisia, enkä ylä-aste ikäsenä oikein viihtyny porukassa :). Jos täällä olis mahdollisuus harrastaa uppopalloa lähtisin heti kokeilemaan vieläkö se sujuis ja olis kivaa :)
Oon käyny kaks amista josta toisessa hyväksiluin liikkunan, mutta ekassa amiksessa vasta aloin tykätä koulu-liikunnasta. Siellä liikuntatunteihin kuului mm. vaellusta ja sen jälkeen nuotiolla istumista, amerikkalaista jalkapalloa polveen asti ulottuvassa lumihangessa, kalliolta laskeutumista, jne. Jos aiheena oli esim. jalkapallo opettaja teki siitä mielenkiintosta ja hauskaa heittämällä yhtäkkiä peliin yhden pallon sijasta kolme ja olematta turhan nipo säännöissä. Varsinki tuo amerikkalainen jalkapallo lumihangessa on jääny mieleen tosi hauskana. Rankkaahan se oli, mutta samalla niin kivaa.

Pari Sportsdirectistä saapunutta urheilutoppia ja urheilurintsikat.

Ja tästä historia vuodatuksesta päästään ite asiaan eli nykyiseen liikkunnan harrastamiseen. Alotin liikunnan harrastamisen ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla vasta, kun päätin hakea armeijaan. Lähtökunto oli tietenkin aivan surkee eikä se vieläkään päätä huimaa, mutta eteenpäin yritetään koko ajan. Jännä huomata itestään ihan päinvastasia tuntemuksia jotain inhoomaansa kohtaan yhden "päähänpiston" takia :D
Vaikka en aina lähde innosta hihkuen lenkille, salille, mihinlie niin tärkeintä on, että lähden ja fiilis on aina treenin jälkeen mahtava. Oon alkanu pitämään liikunnasta ja se on miulle samalla erittäin omistuista ja kivaa.
Intti on hyvä motivaattori liikunnan suhteen, koska en ikinä kehtais lähteä sinne ihan rapakunnossa. Haluun yrittää siellä kaikkeni ihan kaikessa ja siihen ei pystyis ellei oo ees vähän kuntoillu.

Välillä tulee kyllä kausia, ettei tuu liikuttua:
Vähän hävettää. Välillä on hyvä pitää taukoa liikunnasta, mutta yli viikon tauko... No tässä oli juhannukset ja muut mökkeilyt välissä. Kyllä me käytiin kaverin kanssa pienellä kävely-lenkillä, kun oltiin mökillä, mutta ei sitä lasketa... :D

TJS 191 aamua! Huh, toivottavasti se riittää (sen pitää riittää)! :)

Miksi?

Jokainen armeijaan haluava nainen saa varmaan aika monesti selittää miksi sinne haluaa. Tuntuu, että varsinki suurin osa pojista pitää meitä ihan hulluina :D Mie en oo joutunu kauheen monesti vielä selittelemään, koska en oo kertonu kuin harvoille ja valituille ;)
Syitä voi olla tosi monenlaisia ja toivon, että kukaan joka ei oo valmis tarttumaan aseeseen jos sota syttyy, ei inttiin lähde. Toivon myös todella, ettei kukaan mee sinne etsimään miestä niinku jostain oon joskus kuullu väitettävän :D
Miulla syy on yksinkertanen. Jos Suomeen syttyis sota haluun osata puolustaa tätä maata. En osaa oikein päättä mihin ase-lajiin haluisin, mutta ei se oikeestaan haittaa. Kaikki on yhtä tärkeitä ja kaikista taatusti saa sen mitä intiltä haluaa.
Useella naisella on varmasti mielessä myös mahdollinen johtaja koulutus eli aliupseerikoulu tai jopa reserviupseerikoulu. Johtajakoulutus olis varmasti hyödyksi, mutta mie en oo ihan varma haluunko yrittää sitä. En oikeen tunne itteeni johtaja-tyypiks, oon ehkä ennemmin seuraaja.

No tästä tuli vähän tällästä jorinaa, mutta varmaan motiivit kiinnostaa ihmisiä :)

Off topic. Kävin tänään tankotanssi tunnilla (3 kerta ikinä). Se on kyllä hauskaa ja yllättävän rankkaa! :D

Mikäs tämä on?

Mietin armeijaan lähtöä jo ennen kuin täytin 18 vuotta. Vierailin Puolustusvoimien sivuilla ja hain tietoa naisten vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta. Kuitenkin asia jotenkin unohtu ja jäi. Viime kesänä kävin katsomassa veljeni vakuuden. Ohi marssia katsoessani vanha kipinä sytty uudestaan ja mietin "Mitä jos sittenki?" Jo seuraavana päivänä aloin uudestaan etsimään tietoa ja innostuin entisetään. Asiat menivät eteenpäin ja valintatilaisuudessakin on jo käyty. Ensi tammikuussa astun palvelukseen.

Tämän blogin tarkotus on tarjota miulle paikka mihin purkaa tuntoja inttiin liittyen, kertoa treenamisesta ja muusta valmistautumisesta. Luultavasti blogiin tulee kirjotuksia myös asian vierestä ja ohitse.
Jos joku tänne eksyy niin tervetuloa! :)