Ajattelin huvikseni kertoa valintatilaisuudesta jos siitä vaikka olis hyötyä jollekkin tulevaisuudessa :) Tästä tuli aikamoinen romaani, mut toivottavasti ei haittaa :D
Tottakai jännitin tilaisuutta vähän, mutta pieni jännitys on ihan hyvästä. Oon ollu joskus ihan mahoton jännittäjä, mut onneks oon vähän päässy siitä eroon. Tilaisuus oli loppujenlopuks melko rento ja mukava.
Meitä oli valintatilaisuudessa 14 tyttöä, suurin osa taisi olla n.18-20v. Pari oli vielä alle 18-vuotiaita (armeijaan saa hakea 17-vuotiaana, kunhan on palvelukseen astuessa täyttäny 18) ja mie olin kaikista vanhin, 24-vuotta.
Tilaisuudessa oli mukana Majuri, nais-sotilaspastori, nais-alikessu sekä vielä toinen mies jonka sotilasarvoa en nyt millään muista.
Tilaisuus alko varmaan hyvin saman tapasella "tietopaketilla", kuin poikien kutsunnoissa. Meille kerrottiin kaikenlaista yleistä juttua liittyen asepalvelukseen esim. naisten 45pv-oikeus,
Kelan korvauksista, sotilaan oikeuksista ja velvollisisuuksista ja muusta sellaisesta. Tässä kesti jonkin aikaa. Miulle suurinosa oli tuttua asiaa, koska olin ottanu mahdollisimman paljon etukäteen selvää kaikesta, mutta luulisin ainakin osalle osan olleen uutta tietoa.
Kun "luento" oli loppu päästiin sotkuun kahville. Saatiin valita ihan mitä haluttiin, mie pysyin vaan kahvissa ja vedessä. :)
Ennen kahvia oli Vartti-lehden toimittaja tullu paikalle ja kysyny halukkaita haastatteluun. Halukkaat meni istumaan sotkussa samaan ryhmään ja toimittaja haastatteli niitä ja otti kuvia.
Kahvin jälkeen nais-sotilaspastori ja alikessu kertoilivat omista kokoemuksistaan ja saatiin kysellä niiltä mitä haluttiin. Ensin tuntu, että kukaan ei uskalla kysyä mitään, mutta kunhan yks alotti niin kyllä niitä kysymyksiä sitten sateli.
Iteltäni tuli vain yks kysymys ja se koski hiustenväriä. Kysyin näinköhän pystyn pitämään punaiset hiukseni, vai pitääkö värjätä. Täysin varmaa vastausta ei tietenkään saa kun vasta palveluksessa, mutta alikessu sanoi nähneensä punaisempiakin hiuksia :)
Myös pastori ja alikessu kyselivät meiltä vähän asioita. Olivat kiinnostuneita mm. siitä mihin joukko-osastoon ja aselajiin haluttaisiin. Etelä-Karjalasta on kiintiöpaikkoja vaan Uttiin ja Vekaralle. Osalla tuntui olevan hyvinki selvät sävelet siitä mitä hommia haluaa päästä tekemään.
Itse kun olin ottanu kaikesta mahdollisimman paljon selvää etukäteen vähän ihmetytti kuinka vähän jotkut tiesi asioista.
Kunhan oltiin saatu tarpeeks kysellä ja keskustella majuri tuli takaisin ja alettiin katsella kiintiöitä. Viisi ihmistä halus jo II/13 erään ja 5 paikkaa oliki tarjolla. Valitettavasti kaikki halus Vekaralle ja
sinne oli vaan 2 paikkaa ja Uttiin 3. II/13 erään haluavat jäivät keskustelemaan siitä kuka menee minnekkin ja me jotka mahduttiin kiintiöihin passitettiin ensin yksitellen lääkärin luokse.
Lääkärillä oli meidän lääkärintodistukset mitkä lähetettiin hakemusten mukana ja se vaan kysy, että onko mitään muutosta. Vastasin totuudenmukasesti, että ei ja raapustin nimmarin paperin alle ja se oli siinä. Varmaan kaksi minuuttia kesti se "lääkärin tarkastus" :D
Siitä eteenpäin jonottamaan majurin luokse pääsyä. Siellä katsottiin vaan, että jaa tuonne halusit, tuohon aikaan, sopii kyllä ja tulostettiin suoraan PAMi kouraan :) Pääsin siis sinne minne halusinkin: Vekaranjärvi I/14. Vielä just kun olin lähdössä majuri kysy miulta, että mites mie nyt näin vanhana oon lähdössä :D
Näin siis Etelä-Karjalan aluetoimistolla.
Käytännöt voi vaihdella paljonki eri aluetoimistojen välillä. Osa joutuu odottamaan, että PAMi tulee postissa vasta myöhemmin. Jossain paikoissa on esim. täyspakkaus kokeiltavana. Harmi ettei meillä ollu
Tilaisuutta ei siis todellakaan tarvitse jännittää liikaa! :)
