Liikunnasta

Tuntuu, että aika useelle ihmiselle koululiikunta on ollu yhtä kidutusta ja oon ite yks niistä ihmisistä. Olin aina viimeisten joukossa, kun valittiin joukkueisiin pelaajia. Tuntui, että en osannut mitään vaikka yritin tosissaan. Varsinki ala-asteen pojilta sai välillä sellasta kuittailua osakseen, että en välillä enää jaksanu yrittää. Etenkin pesäpallosta jäi kammo. Sitä en varmaan suostu pelaamaan enään ikinä.. Ala-asteella miulla todettiin rasitus-astma, joka myös varjosti liikunnan "iloa".

Yksi lenkkipoluista

Ylä-asteella liikunta oli vähän ehkä mukavampaa, koska pojat ja tytöt oli eri ryhmissä. Silti en ikinä olis halunnut mitään liikunta-harrastusta. Pikkusisko oli aina meistä urheilullisempi ja harrastiki useemman vuoden lentopalloa.
Uiminen oli ainoa liikunta-muoto josta pidin ja pelasinki vähän aikaa uppopalloa. Uppopallo autto myös astmaan ja pääsemään lääkkeistä eroon. Se kuitenki jäi, koska melkein kaikki muut joukkueen pelaajista oli aikuisia, enkä ylä-aste ikäsenä oikein viihtyny porukassa :). Jos täällä olis mahdollisuus harrastaa uppopalloa lähtisin heti kokeilemaan vieläkö se sujuis ja olis kivaa :)
Oon käyny kaks amista josta toisessa hyväksiluin liikkunan, mutta ekassa amiksessa vasta aloin tykätä koulu-liikunnasta. Siellä liikuntatunteihin kuului mm. vaellusta ja sen jälkeen nuotiolla istumista, amerikkalaista jalkapalloa polveen asti ulottuvassa lumihangessa, kalliolta laskeutumista, jne. Jos aiheena oli esim. jalkapallo opettaja teki siitä mielenkiintosta ja hauskaa heittämällä yhtäkkiä peliin yhden pallon sijasta kolme ja olematta turhan nipo säännöissä. Varsinki tuo amerikkalainen jalkapallo lumihangessa on jääny mieleen tosi hauskana. Rankkaahan se oli, mutta samalla niin kivaa.

Pari Sportsdirectistä saapunutta urheilutoppia ja urheilurintsikat.

Ja tästä historia vuodatuksesta päästään ite asiaan eli nykyiseen liikkunnan harrastamiseen. Alotin liikunnan harrastamisen ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla vasta, kun päätin hakea armeijaan. Lähtökunto oli tietenkin aivan surkee eikä se vieläkään päätä huimaa, mutta eteenpäin yritetään koko ajan. Jännä huomata itestään ihan päinvastasia tuntemuksia jotain inhoomaansa kohtaan yhden "päähänpiston" takia :D
Vaikka en aina lähde innosta hihkuen lenkille, salille, mihinlie niin tärkeintä on, että lähden ja fiilis on aina treenin jälkeen mahtava. Oon alkanu pitämään liikunnasta ja se on miulle samalla erittäin omistuista ja kivaa.
Intti on hyvä motivaattori liikunnan suhteen, koska en ikinä kehtais lähteä sinne ihan rapakunnossa. Haluun yrittää siellä kaikkeni ihan kaikessa ja siihen ei pystyis ellei oo ees vähän kuntoillu.

Välillä tulee kyllä kausia, ettei tuu liikuttua:
Vähän hävettää. Välillä on hyvä pitää taukoa liikunnasta, mutta yli viikon tauko... No tässä oli juhannukset ja muut mökkeilyt välissä. Kyllä me käytiin kaverin kanssa pienellä kävely-lenkillä, kun oltiin mökillä, mutta ei sitä lasketa... :D

TJS 191 aamua! Huh, toivottavasti se riittää (sen pitää riittää)! :)